Tämä päivä on samanlainen kun koulupäivä, jatkuvaa kiirettä,tekemistä ja stressiä. Pitäis tehdä ruoka,poimia marjoja,tehdä kouluhommia,kissaa lenkittää. Aikakin on vain rajallinen. Aika epätoivosta.

Kun kuuntelin opettajaani kun hän kertoi mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen kun saan päättötodistuksen, ennen joulua. Meinasin ruveta itkemään, sitä työtä on niin paljon, en kerkee millään. Tässä on aikaa tehdä jotakuinkin 4kk hommia. Jos minä klaaraan loput peruskoulusta siihen mennessä ja vielä kunnialla, selviän ihan mistä muusta tahansa. En nyt liikaa jaksa stressata numeroista, tärkeintä on se että saisin ainakin seiskan keskiarvolla itteni peruskoulusta ulos, ja pääsisin ammattistarttiin ja siellä voisin korottaa numeroita rauhassa. Vaikka miulla ei ole tällähetkellä kun korkeintaan 5 tuntia koulua päivässä, tuntuu että sekin vetää ihan piippuun. Ja kun ne on aineita joissa joudun todellakin keskittymään ja miettimään. Mutta samalla olisin valmis ottamaan vaikka seitsemän tuntia per päivä, kunhan vain saisin hommat tehtyä. Luoja minua auttakoon koulun kanssa..

Stressi on tunteista vittumaisin. Inhoan sitä. Se laittaa aina panikoimaan. Ärsyyntymis kynnys laskee todella paljon. Jo pienetkin asiat saattaa räjäyttää minut. Tuntuu että jatkuva huomauttelu ja kyseleminen tappaa minun terveen ärsyyntymis sietokyvyn. Jo se että kotona kysytään "oletko antanut eläimille ruoan" tuntuu et sekin repii järjen irti kehosta. Luoja.