Viikko menny suhteellisen hyvin, lukuunottamatta että sain erittäin hyvän ystävän kanssa tunnin jälki-istunnon, koska kävelimme käsikädessä jumalanpalvelukseen, eikä suostuttu menemään ilman kädestä pitämistä. Siitä napsahti tunti. Helvetin rasistit. Voiko muulla sanalla sitä kuvailla?

s

Minun yhteishakukin siirtyy keväälle 2010. Möh. Mut positiivista siinä on se että olen yli 17 kun haen, ja se että mahdollisesti haen samalle paikkakunnalle missä rakas asuu. Minusta ei ole olemaan erossa rakkaimmastani. Vaikka tiedän että siellä missä hän on, on myös minun sydämeni, mutta haluan koskettaa hänen kauniita kasvoja, kaunista ihoa. Kaunista profiilia. Haluan tuntea hänet lähelläni, hänen hengityksen kevyen ilmavirran. Nukkua hänen lähellään, kulkea käsikädessä, olla vain rakkaimman rinnalla ja tukea elämässä, kulkea rinnalla ja suojella. Olisiko se liikaa pyydetty että äitini antaisi minun mennä? En vaadi hyväksyntää, en todellakaan. Toivon että äitini olisi iloinen siitä että olen löytänyt rinnalleni sen kullan, jonka kanssa haluan jakaa elämääni, johon luotan koko sydämestäni.

En minä äitiäni syytä, hänelläkin on oikeus mielipiteeseensä, mutta toivon ettei hän haluaisi satuttaa minua, tuhota sitä rakkautta, sitä suurta tunnetta.

Tiedän että olen hänelle rakkainta hänen pienen pieni hento enkeli joka on rikki. Hän haluaa vain suojella rikkoutumiselta, mutta ei hän voi minua siltä suojella. Minun on aika ottaa vastuu elämästäni, valinnoistani. Kyllä minä kolhut kestän. Olen vahva, vaikka samalla olen heikko. Mutta minun on päästävä menemään, minun on annettava elää, rakentaa omaa elämää.

s

Elämään kuuluu murheet ja surut, mutta niille ei saa antaa liikaa valtaa, minkä virheen minä olen tehnyt. Ei maailma ole paha, vaikka se joskus siltä tuntuukin, maailma on itseasiassa ihan hyvä. Joskus on vain hyvä sulkea silmät joiltakin asioilta, en voi olla maailman pelastaja. En voi pelastaa kaikkea, mutta voin tehdä pieniä valintoja jotka kantavat enemmän tulosta loppupelissä. Meidän jokaisen tässä maailmassa pitäisi oppia rakastamaan itseään, sillä normaalilla upealla tavalla, jonka vain harva loppupelissä osaa. Mutta kaiken voi aina oppia.

Tässä maailmassa on paljon pahaa, mutta on myös hyvää. Ei saa sokeutua sille hyvälle. Se ei ketään auta että tuijottaa vain niitä huonoja asioita ja unohtaa sen kaiken hyvän. Se on sokeutta.

s

Ei ole hyvä olla sokea elämälle, jos on myös kuuro sen kehoituksille.

s

Minun aikani on nyt muuttua, olen sen velkaa läheisilleni, varsinkin itselleni. On aika uskaltaa ottaa asken parempaan. On uskallettava muuttua. On uskallettava uskoa ja toivoa. Minä löysin sen, nimittäin toivon. Saanko minä onnen siitä että olen laiha? Mitä on kauneus? Onko kauneus sitä että riudutat itsesi sairaala kuntoon? Onko kauneus oikeasti sitä? Minusta ei. Kauneus on sitä mitä itse tunnet, mitä itse uskot. Ennemmin olen ylipainoinen ja onnellinen, kun laiha ja sairas.

Minun lähipiirissä on paljon syömishäiriöisiä, anorektikkoja,bulimikkoja,bediläisiä, kaikkia niitä. Kun katson heitä, ei he kauhean onnellisilta vaikuta.

Haluan elämäni takaisin, teen kaikkeni sen eteen. What ever it takes.

Olen menettänyt elämästäni monia vuosia, mutta olen saanut paljon vahvuutta ja ikää lisää. En ole enään se sinisilmäinen tyttö kuin ennen sairastumista, osaan katsoa elämää toisesta vinkkelistä, osaan uskoa itseeni, läheisiini.

s

Faith, hope, love.