I don't know the first time I felt unbeautiful

The day I chose not to eat

What I do know is how I changed my life forever

I know I should know better

There are days when I'm okay

And for a moment

For a moment I find hope

But there are days when I'm not okay

~

Toisinaan tunnen itseni kauniiksi, tunnen itseni upeaksi,

mutta liikaa on hetkiä jolloin tunnen jotain muuta itseäni kohtaan.

Muistan koko lopun elämääni sen päivän kun päätin alkaa laihduttamaan, ja siitä hetkestä lähtien olen aina vaan laihduttanut.

~

Oli pimeä helmikuinen pakkasaamu kun kipitin uusissa talvikengissäni kouluun, olin silloin viidennellä luokalla. Menin kavereideni joukkoon esittelemään kenkiäni, ja sitten kuulin jotain mikä muutti elämäni, "hei läski, onks sulla uudet kengät?", miten se kuumotus ja nöyryytys riipi sydäntä, pidättelin itkua, mutta säpäkkänä tyttönä sihahdin jotain perään, en muista enään mitä.

Kun tulin iltapäivällä kotia otin päiväkirjani tyynyn alta ja mustalla värikynällä vedin isoilla kirjaimilla puhtaalle sivulle "minä vihaan läskejäni!" "olen läski!".

Ja silloin se alkoi..

~

Nytten yritän suorittaa ysiä joulukuuhun mennessä loppuun, minun olisi pitänyt olla ammattikoulussa jo, mutta suoritan peruskoulua yhä. En ole siitä enään katkera, enkä mistään muustakaan. En vihaa niitä ihmisiä enään jotka yrittivät auttaa, mutta en ole toisaalta kiitollinenkaan. En tiedä, en osaa olla. Tiedän ja kaikki muutkin tietävät sen että jollei minua olisi viime joulukuussa laitettu perjantaina hoitoon, suljetulle, psykiatriselle nuoriso-osastolle, olisin kuollut. Sinä viikonloppuna.

Osaan nauttia elämäni pienistä asioista, mutta en ole onnellinen. En vielä.

Tiedän että onni muodostuu muustakin kun painosta, mutta uskon vakaasti että sitten voin olla onnellinen kun olen keiju.