Kävin hakemassa tänään isän kanssa pikkusiskoni ja pikkuveljeni hoidosta, näin sen ilon siskon kasvoilla kun hän näki et tulen. Olisin voinnut halata hänet hengiltä. Kun laitoin häntä turvatuoliin istumaan, hän laukasi suustaansa jotain mikä sattui niin paljon, niin saatanan paljon. "Minä olen läski!", miten 3v tyttö voi sanoa noin itselleen? Miten se voi? Miten niin kaunis lapsi voi sanoa itsestäänsä noin?
Se tyttö on ehkä kauneus lapsi tässä maailmassa, niin suloinen ja viaton. Herkkä, ehkä liikaakin.
Kun katson häntä, näen hänessä niin paljon samoja piirteitä kuin itsessäkin, liika herkkyys. Samalla hänessä on niin paljon vahvuutta. Mutta silti pelkään että tämä maailma on siskoni kaltaiselle lapselle liian julma, liian paha. Tiedän että en voi ikuisuutta suojella häntä, tiedän että hänen on kohdattava elämä sellaisena kuin se hänelle suodaan, mutta sen voin luvata hänelle, kuljen aina hänen rinnallaan ja autan. Niinkuin hän teki minulle. Vaikka ei sitä itse tajunnutkaan. Hänen vilpittömyys ja rakkaus minua kohtaan kantoi vaikeiden aikojen yli, hänen uskonsa minuun. Sen pienen tytön usko että näemme huomennakin, että en katoa, lennä pois enkelinä. En voi enkelinä suojella häntä yhtä hyvin kuin nytten, ihmisenä.
Kun sisko halaa tai antaa pusun, tunnen että saan siitä voimaa kohdata elämä, raivata hänelle tietä parempaan, taistella hänen rinnalla, en edessä, en takana, vaan rinnalla. Isosiskona.
Minä rakastan kaikkia sisaruksiani, koko sydämestäni, mutta pikkusiskooni minulla on aina ollut joku tietty side, jokin tietty yhteys. Vaikka hän on vasta 3 ja minä 16, hän on silti suuri osa minun elämääni. Suuri osa maailmaa.
Pelkään että hän joutuu kohtaamaan elämän nurjan puolen liian vahvasti, pelkään että hän menettää elämänilonsa, ja haluaa pois. En kestä nähdä kun hän kärsii, kun hän tuntee kipua, kun hän itkee. Suljen hänet aina syliin, pidän tiukasti sylissä ja puhallan kyyneleet hänen kasvoiltansa pois.
Hän on minun kaikkeni. En voisi kuvitella eläväni jos menettäisin hänet.En todellakaan.
Olen aina halunnut pikkusiskoa, ja kun kuulin että sen saan, hänestä tuli minulle hyvin rakas ja tärkeä. Kun käyn välillä katsomassa kun hän on päiväunilla, katson pitkään häntä, saatan istua hänen sängyn vieressä ja katsoa häntä, niin viaton ja kaunis. Sielultaan vapaa ja puhdas, teen kaikkeni että sellaisena hän saa myös olla. Tein maailmalle lupauksen, että jos joku ikinäkään satuttaa minun pikkusiskoani niin pahasti että hän menettäisi uskonsa, olen valmis tarttumaan Jumalan oikeuteen ja tuhoamaan sellaisen luuserin. Siinä vaiheessa en välitä jos lusin linnassa lopun elämäni, se on pienin murhe siinävaiheessa.
Hän on suloinen pieni enkelini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti