Tuntuu että eräs hoitaja nöyryyttää minua.

Tänään lounaalla kun istuimme ja otin loput paprikasuikaleet, hän tölväs että

on väärin ottaa kaikki, kun ne on tullut kaikille. Osoitin ymmärtävän asian mitä hän lohkas.

Kun katsoin ruoka-annostani, teki mieli kaapia kaikki roskii, tuli kauhea olo, ahdisti. Olenko todellakin näin itsekäs luonne? Ja juuri kun olin palaamassa kouluun, niin samainen hoitaja pyysi minut pöydän lähelle ja alkoi selittää mandariineista joita olen syönyt liikaa, enkä muille ole jättänyt. Oli niin nöyryytetty olo. Tunsin itseni kauheaksi porsaaksi ja itsekeskeiseksi ääliöksi. Hyvä kun en ruvennut itkemään siinä. Purin hammasta yhteen etten alkaisi itkemään. Vihdoin pääsin pakenemaan siitä.

Ihan miten vaan, anteeksi et olen ahne, en kajoa enään niihin, saakoot muut syödä.

Itkettää.

s

Perhetapaaminenkin oli, siellä selitettiin kokoajan miten mun pitää olla kavereihin yhteyksis plaa plaa. Nyökyttelin ja esitin että olen samaa mieltä, samalla teki mieli raivota niille naama punasena että vittu saatana, minä saan olla tarpeeksi sosiaalinen osastolla ma-pe ajan, että ei kiitos enempää. Rakastan olla yksin, en kaipaa mitään sosiaalisuutta jatkuval syötöl. Mut miten he sen voisivat tajuta?! Ei mitenkään.

Olen niin kyrpiintynyt koko osastoon, voisin lopettaa hoidon vaikka tällä henkäisyllä. huoh.

Antakaa minulle voimaa kestää heitä!

s

Eilen taas koko massallani vedin kääretorttua naamana, ihan hädissäni upotin sen itseeni..

Tällähetkellä tekis mieli painua nukkumaan ja kadota. Painoki nousussa.

Läski.