Juuri ennen ruokaa kävin pesemässä kädet, istuin vessanpöntön päälle ja tuijotin itseäni peilistä. Kuinka voin kuvottaa itseäni näin paljon. Alko itkettää. Halusin repiä kaiken läskin irti, polttaa sen, leikata saksilla irti. Kun istuunnuin ruokapöytään, päätin että syön aivan vähän, mutta toisin kävi, ahdoin niitä kaloreita itseeni, yrittäen saada ahdistuksen pois. Mutta se ei lähtenyt, se pysyi, se tarttui hampailla minusta kiinni. Rumuuteni saa oksettamaan minua. Haluaisin niin olla koko ensiviikon syömättä. Vaikka kuolla nälkään.
Toisaalta en jaksa edes enään välittää vaikka minut survottaisiin suljetulle, toisaalta inhoan sitä paikkaa niin paljon, että olisin valmis tekemään mitä tahansa etten joutuisi sinne.
Mutta nytten alan pienentämään ruoka-annoksia paljon, ja alan liikkumaan enemmän. Joka päivä ainakin 500kcal edestä. Joka ikinen päivä! Joulukuun 24. päivä, minun pitää painaa 75-78kg. Mieluiten vähemmän.

Olen väsynyt tähän lyllymiseen.