Huono olla. Puhelimestakin akku loppu, enkä jaksa edes kävellä kolmea metriä laturille.

Laitoin omahoitajalle mailia. Kerroin kaiken, ruokailuista ja rajuista mielialanmuutoksista. Ahdistaa kauheasti maanantai kun pitäisi ossalle mennä. Omahoitaja on varmaan viel aamuvuorossakin. Kauhea pelko sen suhteen että hän suuttuu ja raivostuu minulle, koska olen salannut kaiken. Tuntuu että elämässäni on tasan kaksi puolta, todella huono, ja lievä pahaolo. Ei ollenkaan sitä normaalia ja onnellisuutta. Mihin se kaikki katosikaan? Mikä sen vei pois minulta?

Tuntuu että otteeni on siitä auttavasta kädestä livennyt, yritän haroa ilmaa ottaen otetta, pimeydessä en näe, enkä kuule, en löydä auttajaa.


Hetken saatoin hymyillä,
nauraa.
väsyneenä silmäni suljen,
hiljaa tuuli heiluttelee hiuksiani,
kyynel virtaa poskelle.