Tosiaan me menimme sinne sukulaisille, toljotin kokoajan kelloa,

kunnes kahvien jälkeen uskalsin vihdoin kysyä isältä et avaako se auton ovet et saisin kassit ja voisin mennä kotia. Sukulaisilta oli se 200metriä meille kotia.

En kestänyt siellä, vaikka ihan normaali tilanne oli. En vain kestänyt.

No kävelin kaatosateessa kotia, olin puolitoistatuntia etuajassa, no ei se mitää.

s

Olen miettinyt todella paljon asioita. Pohtinut minkä jaksan.

Äiti antoi mennä tyttöystävälle, mutta heitti ilmaan asioita joita pyysi miettimään,

yllätyin suorastaan, olen pohtinut niitä asioita itse todella paljon. Olin vain ihmeissäni,

meillä on joku telepaattiyhteys. Mutta minusta aivan hyvä, vielä vuosi sitten en puhunut äidilleni mitään olostani yms. nytten puhun ihan oma aloitteellisesti. Ihanaa kun saa jonkun aikuisen näkökantoja. Monen muun mielestä tämä taas ei ole hyvä, koska minun kuulemma pitäisi pohtia asioita ystävien kanssa eikä äitini. Se loukkaa minua syvästi. Enköhän minä osaa itse päättää kenen kanssa jaan ja mitä jaan.

s

Tunnen itseni sanalla tuuliviiri, tänään saatan olla onnellinen suhteessani,

huomenna en. Ja olen miettinyt sitä todella paljon, en vaan tiedä mitä tehdä,

mikä olisi oikein ja mikä väärin. En osaa jokseenkaan ajatella nopealla aikavälillä. Koska ajattelen asioita niin laajasti, monelta eri kantilta, ehkä ihan hyväkin, en osaa sanoa tarkkaan.

Mutta pitää vaan jatkaa pohtimista ja tehdä ratkaisu mikä tuntuu itsestä hyvältä..

s

Osastolla 5-10.10.09