Pitkä suhteeni tuli tänään päätökseen. Oikeastaan omasta toiveesta.

Olen pohtinut sitä nytten pari viikkoa, ja aikaisemminkin mutta tänään sitten sain varmuuden että ehkä se nyt vain on oikea vaihtoehto. Toisaaltaan olen surullinen, mutta omalla tavallani helpottunut.

Minusta tämä on meidän molempien kannalta parhain ratkaisu, koska olisin vain satuttanut tällä säätämisellä häntä.

Tiedän että hänellä ei ole ollut kauhean kaksista miun kanssa.

Olen tälläviikolla ollut osastolla todella turhautunut, tuntuu että hypin siellä seinille, tulen hulluks siellä. Päivät osastolla matelee kun viimeistä päivää ja viikonloput juoksee kun sekunttiviisari.

Tuskallista.

Mutta joo.

Uutta elämää kohti ;P